Sain Iitaliinilta toisessa toveri helmikuun lähetyksessä ihanan Ystävyyden lämpöä-kirjasen, se on Positiivarien julkaisema. Siitä lainattu yksi tarina tähän, antaa varmasti ajattelemisen aihetta meille kaikille näin ystävänpäivän lähestyessä....

Lahja ystävälle

Eräs orpokodissa kasvanut poika oli koko elämänsä halunnut lentää. Hän kävi eläintarhassakin katsomassa lintuja ja ihmetteli:"Miksi nuokin osaavat lentää vaikka ovat minua isompia?"

Eräs toinen poika oli liikuntakyvytön, ja hän oli koko elämänsä viettänyt pyörätuolissa. Hän oli aina toivontu, että voisi olla samanlainen kuin muut lapset. Hän ajatteli:"Miksen minä osaa kävellä ja juosta, miksen voi olla samanalinen kuin muut?"

Eräänä päivänä lentämisestä haaveillut poika lähti orpokodista omille teilleen. Hän tuli leikkipuistoon ja näki liikuntakyvyttömän pojan leikkivän hiekkalaatikossa.

Poika meni hänen luokseen ja kysyi:"Oletko sinä koskaan halunnut lentää kuin lintu?" "En", toinen vastasi. "Mutta olen aina halunnut kävellä ja juosta niinkuin muutkin lapset."

"Tosi surullista." sanoi lentämisestä haaveillut poika. "Ollaanko ystäviä?" "Joo", vastasi hiekkalaatikossa leikkivä poika.

Pienet pojat leikkivät yhdessä pitkään. He rakensivat hiekkalinnoja ja tekivät suullaan hassuja ääniä - ja nauroivat nauramistaan. Sitten liikuntakyvyttömän pojan isä saapui pyörätuolin kanssa hakemaan poikaansa. Lentämisestä haaveillut poika tuli miehen luokse ja kuiskasi jotain hänen korvaansa. Mies katsoi poikaa ja sanoi "Kyllä se sopii."

Poika palasi hiekkalaatikolla istuvan ystävänsä luo ja sanoi:"Sinä olet minun ainoa ystäväni ja toivoisin, että voisin tehdä jotain, jotta sinä pystyisit kävelemään ja juoksemaan. Mutta minä en pysty auttamaan. Sen sijaan minä pystyn tekemään jotain muuta."

Poika kumartui, kääntyi ja pyysi ystäväänsä nousemaan selkäänsä. Kun poika oli päässyt hänen selkäänsä, hän lähti juoksemaan ympäri puistoa. Hän juoksi yhä nopeammin ja nopeammin, ja tuuli vain suhisi kahden pojan kasvoilla.

Pikkupojan isä katsoi silmät kyynelissä miten hänen poikansa heilutteli käsiään ylös ja alas tuulessa ja huusi onnellisena: "Minä lennän, isä. Minä LENNÄN!!"