ja laitan kuvan tänne kun Tanjalle lupasin. =D Sen verran myöhässä oli että pojat tarkisti onko siinä ees osoite oikein. :) Mukava vehjehän tuo on ja innokkaasti oon (ainakin näin alkuun) sitä joka päivä polkenut, saas nähdä kuinka kauan intoa piisaa..... tässä vehje koekäytössä..... koitin kyllä tehdä selväksi että se on munmunmun, ja kun aikansa pojat siinä koittivat polkea niin nyt on jo saanut olla rauhassa. Stepperistä nimittäin joskus saivat irrotettua kaikki irtilähtevät osat alle aikayksikön kun hiukan "tutkivat" sitä joten nyt osasin olla varuillani. Aattelin että siitä voi tuo mittarihommeli mennä epäkuntoon hyvinkin pian jos pojat päästää keskenään tutkimaan ja kokeilemaan. ;)

loppuvuodesta on tullu tehtyä tämmösiä....

ja tämmöisiä meni Joululahjoiksi hoitolasten vanhemmille ja omien lasten kummeille ja isovanhemmille.

Ja hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille!! Jotensakkin on näitä blogipäivityksiä ollut harvakseltaan viime aikoina. Hyvä tietysti syyttää kaikenlaisia kiireitä ym mutta liekö kuitenkin suurimmaksi osaksi omaa laiskuutta... ;)

Vuosti tosiaan vaihtui ja toi tullessaan pakkaset. Ei sen puoleen, minä kyllä tykkään näistäkin keleistä, kunhan ei vaan viikkokaupalla oo -30 kieppeillä, huomiseksi kyllä luvattiin jo lämpimämpää. Lapsetkin on aika hyvin menneet pihalle, vaatetta vaan reilusti päälle niin kyllä siä tarkenee jonkin aikaa happihypellä. Eilen oli sen verran kylymä etteivät olleet kuin pakolliset eli koulumatkat. Mistä tuli mieleen kun joskus menneinä talvina oli samanmoista pakkasta niin yks äiti ihmetteli suureen ääneen miten mä voin olla niin välinpitämätön ja piittaamaton kun laitan lapseni kävellen kouluun, varsinkin kun olin itse vain kotiäitinä.... hmmm... aina vaan raukat joutuvat kävellen kulkemaan, matkaakin kun on huima kilometri, eikä nuo itte kyllä pahemmin asiasta valita. ;) Mutta meidän kaikkien äitien (ja lasten) onneksi ens viikolle on luvattu lämpimämpää joten saadaan laittaa lapset ihan hyvällä omallatunnolla kävelemään/pyöräilemään/hiihtämään tai miten kukin nyt koulumatkansa meneekin.

ja jotta munkin omatuntoni olis hyvä mun pitääs tällähetkellä olla tekemäs ihan jotain muuta.... joko kuorimas perunoita iltaruualle tai vielä parempi ois jos tekisin seuraavaa oppimistehtävää. Jotenkin ei vaan oikeen jaksa lasten kielen kehitys ja siinä ilmenevät vaikeudet just nyt kiinnostaa. Välipäivinä sain ekasta tehtävästä palautteen ja numeron 4, luulis että se olis motivoinut jatkamaan seuraavaan mutta se innostuksenpuuska meni kyllä ohi yhtä nopiaa ku tulikin. Että se siitä... jospa ens viikolla pääsis kunnolla vauhtiin kun alkaa taas tuutorin tunnit, tulisko se motivaatio sitten sieltä... ei oo kyllä ollut motivaatiota paljon muuhunkaan, askartelut on ihan jäissä. Muutama synttärikortti pitääs vääntää ja ystävänpäiväksikin pikkuhiljaa mut kun ei innosta niin ei. Katoinkin kun kävin ruokakaupas että sinnehän oli tullut aivan ihastuttavia ystävänpäiväkortteja... menisköhän niiden voimin tän vuoden yli... ;)

Joulunaika meni perinteiseen tapaan ihanan rauhallisesti, Joulupukki kävi ja kinkkua syötiin.... tässäpä hiukan tunnelmia... joulusauna odottaa löylynheittäjiä....

Joulukuusi lahjoineen....loput taitaa tulla Joulupukin mukana...

ja piirileikkiä....

sitten se tärkein eli lahjojen avaaminen.... ja kaikki olivat tyytyväisiä saamiinsa paketteihin. :)

ennen Joulua nähtiin Matin Riihellä mys Riihitonttu keittelemässä riisipuuroa... tai no, ainakin Riihontun punainen myssy.... ;)

 ja Uusi vuosi paukuteltiin kotona, nuoriparikin oli meidän seurana joten raketteja riitti. Kyllä taas huomas että pojat on poikia, oli ikä mikä hyvänsä. =D

varmaan olen tämän Tontun viime vuonnakin tänne blogiin laittanut mutta tässä taas.... kun sen tuolta joulurompelaatikosta löysin niin väkisinkin veti suupielet ylöspäin, niin ihana ilme tällä Eemelin tekemällä Tonttusella on. Eemelillä itsellään on usein tommonen veikeä katse, tulee mieleen että mitähän kepposia siellä mielessä pyöriikään meidän muiden päänmenoksi. ;) Ja nyt kun kiusaaminen on (toivottavasti kokonaan) loppunut niin Eemelin silmiin on taas syttynyt tuo tuttu ja niin ihana vekkuli pilke. Näin jälkikäteen sen vasta huomaa ja tajuaa että poissahan se sieltä oli jonkin aikaa.... Tonttu on kiinnitettynä keittiön komeron oveen, vastapäätä mun istumapaikkaa ja välillä sitä kyllä pysähdyn kattomaan ja miettimään tuota meidän Eemeliä.... Mutta tontun myötä hyvää Joulumieltä kaikille, ei kiusata toisiamme! =0)