Taas alkaa olla viikko lopuillaan, miten se näin nopeaa menikin =0)

 Aloitetaanpa ratsastuskuvilla... sunnuntaina tytöt oli taas ratsastamassa, nyt olikin kiva tunti kun muita ei ollut, saivat opetusta ihan koko rahan edestä =0) Linnellä jälleen Loiste ja Anniinalla Lumikki. Tytöt saivat nyt harjata ja satuloida hevosiaan, se on kuulemma melki yhtä kivaa kuin itse ratsastus.

 Aurinko alkaa lämmittää sen verran että viimesiä lumia kohta viedään. ollaankin ahkerasti lasten kans lasketeltu, kohta ei enää luoman- ja joentöyriin voi mennä kun jäät sulaa. Meidän hiekkatie on iltapäivisin ihan velliä, kyllä siitä on kiva ajella, varsinkin pyörillä. Tätä se kevät sitten on. ;) Esa veti poikia viikonloppuna vielä reellä, nyt ei enää pääse kun ties on hiekka näkyvis.

Eilen ne sitte päätti kiivetä leikkimökin katolle.... mikäs siinä, täytyyhän lapsien antaa olla luovia ja kiipeily jos mikä kehittää motoriikkaa. =D

me ollaan innostuttu uimaan koko sakki, koitetaan joka viikko ainakin kerran ehtiä hallille, eilenkin sitten taas oltiin. Nythän on menossa se ui kesäksi kuntoon-kampanja ja sen tiimoilta noille koululaisille suklaapatukka-houkutukset. Anniina sitten eilen ui itelleen kaks suklaapatukkaa, oli se tyytyväinen itteensä. :) Isompia tyttöjä ei suklaa houkutellut yhtää, sanoin kyllä että ens viikolla saavat urakoida ainakin sen yhden patukan verran, siinä kun ei oo kyse mistää kilpauinnista. Anniinalla kävi vs sitten alhaalla kun niin ui, väsähti yhtäkkiä ja käytiin mittaamas 2.8, onneksi oli varauduttu kunnon eväin (=porkkanakakkua ja trippimehua) ja hetki syömisestä niin taas uinti sujui. Kotona sitten tyttö sanoi että "jalat potkii vieläkin vaikka yrittää paikallaan istua". =D

Tiistaina olin tukihenkilökoulutukses, siellä paneuduttiin nyt lapsiin ja nuoriin, oli paljon asiaa lastensuojelulaista ja tietysti itse tukihenkilönä tai -perheenä toimimisesta. Ens tiistaina sitten nuorten asiaa. Ihan hyvä ilta oli, paljon keskustelua, mikä mun mielestä nois koulutuksis on usein se paras anti. Nyt vaan illalla sitten vielä jäin tuumailemaan omaa lapsuuttani, missähän sitä nyt ois ja mimmonen ihminen jos aikanaan meidätkin ois otettu alkoholistiperheestä huostaan tai ois vaikka ollu joku tukihenkilö, tai että yleensäkin joku olis puuttunut meidän elämään..... no, sitä en saa koskaan tietää....

Huomenna pikkupoikien ois puhe mennä tohon anoppilaan yöksi. Aattelin että Esan kans käytäis jossakin, vaikka tokkopa se mihinkää innostuu lähtemään. Lauantaina on kova päivä, meillä sunnuntaina piti lopettaa yks hieho ja naapurikylältä  tuli tuttu mies sen teurastamaan. Tuolla se roikkuu hallinkatosta, lauantaina paloittelu ja jauhatus ja pakastus, huh huh! Eilen sulatettiin toinen pakastinkin ja järjesteltiin vähän, ihan tervetullutta lihaa, eipä siitä syksyllä otetusta sonnin neljänneksestä kovinkaan paljoo enää oo jäljellä. Tuostakin otetaan vaan parhaat palat, loppu haudataan syvälle. Sitten saadaankin taas syödä pelkkää paistijauhelihaa. ;) En ny viitti ruhosta kuvaa laittaa, joku voi kauhistua. Pikkupojat oli mukana touhus, itse hiehon lopettamista eivät päässeet kattomaan, kertoivat vaan että kova oli pamaus kuulunut. Mutta muuten olivat mukana ja hyvin molemmat tiesivät kertoa mitä oli tehty. mä olin tyttöjen kans sillävälin ratsastustunnilla ja kun kotio tultiin oli enää vaan veriset jäljet lumella. Hyvä niin ;)

Ja loppuun kuva Ossista askartelemassa, näin hienoa tulee jätepaloista. 0=)