Siellä sitä vasta tekemistä onkin! Luoma on kunnolla jäässä joten lapset viihtyy siellä, varsinkin "Peikkoluolassa" eli siltarummussa. Se kun on hiukan pelottavakin paikka, eihän koskaan voi tietää koska Peikko tulee kotiinsa ja näkee siellä ihmislapsia..... =D
Luomaa pitkin ollaan siis seikkailtu pitkin poikin, kiipeilty töyrissä ja lasketeltu liukureilla.
Harmi kun tuota lunta on niin vähän vielä, kunpa tulis lisää! Pakkanen tekee kauniita taidetoksia luontoon....
Eilen oli Anniinalla d-polikäynti ja sieltä tulikin kotio paljon uutta asiaa. Lauantaina siirrytään monipistoshoitoon ja se tuo tietysti mukanaan taas aivan uusia juttuja. Lauantaina siitä syystä että pari ekaa päivää saan seurata itte pistämisiä ja verensokereita, maanantaista sitten jännitetään miten koulus alkaa mennä, nyt nuo vs:t on heitelly niin kovasti ettei yhtää osaa ennakoida. Jos tuo monipistosmalli tois hiukan tasaisuutta ja säännöllisyyttä Anniinan arkeen, ehkä ne neidin mielialojen ailahteltukin tasaantuis siinä samalla, ainakin hiukan. Hobbis oli 8.2 eli liian korkea vieläkin, tosin laskusuunnassa. Huomenna pitää hakia apteekista uudet inskat ja nuo vanhat vien apteekkiin takasin, niillä ei enää tee mitään.
Hiukan jännittää, niin Anniinaa kuin muakin, miten alkaa koulussa sujua se pistäminen. Jatkossa pitää ainakin lounaalla pistää ateriainsuliini, välipalaa koitetaan ensin ilman inskaa ja sitte tarpeen tullen ehkä siinäkin laitetaan. Vähintään 6-7 kertaa päivässä tulee insuliinit ja aluksi vs-mittauksia on tuplaten. Normaalien ennen ruokaa-mittauksien lisäksi pitää tarkistaa vs 1½ tuntia syömisen jälkeen, näin saadaan inskamäärät kohdalleen. Ja lisäksi viel mittaus ainakin kerran yössä, 3-4 aikoihin. Yömittauksilta ollaankin säästytty hyvin, ihan alussa oli pari viikkoa niitäkin muttei sen jälkeen. Se on aika raskasta nimittäin herätä joka yö mittailemaan eikä se tietysti Annillekaan kivaa oo. Ja millähän ne pienet sormenpäät kestää.... *huoh*. En tiä, jotenkin ollu niin raskasta tuon diabeteksen kanssa, välillä tekis mieli huutaa ja heittää kaikki jollain tavalla kyseiseen sairauteen liittyvät kamat pitkin seiniä. Kai se johtuu siitäkin kun oon niin täysin yksin vastuussa Anniinasta, toki se itte mittaa ja pistää ja tunnistaa matalat sokerit ym mutta kumminkin siinä on koko ajan oltava valvomassa. Esa ei hoida kuin pakosta, silloinkin Anniina yleensä soittaa mulle ja tarkistaa määrät sun muut, jos vaan oon niin että voin vastata. Ja kun ei voi kieltääkään toista soittamasta, kai se turvaa sitten muhun kumminkin, kun siinä kerran joka päivä asioita hoitelen. Ja kyllä mä oon yirttänyt sitä hoitovastuuta antaa Esallekin eli kyse ei oo siitä, se vaan ei halua niin ei halua. Oi kun olis ihanaa olla ees YKSI päivä ettei tarviis miettiä koko asiaa!!
No joo, samalla polireissulla käväistiin ostamas Linnelle uudet luistimet ja löysin Ossille talvihaalarin, alkaa tuo Eemeliltä jäänyt viime talvinen haalari olla niin loppuunkulunut ettei sitä enää viitti ees päälle pukia. Eikä sillä kai enää tarkenekkaan. Cittarista ostettiin marsipaaniakin Ossin sunnuntaisia synttäreitä ajatellen, saas nähdä mitä niistä syntyy lasten käsissä.... täältä meidän kaupoista kun ei marsipaania saa, sokakrilla ei ollu minkään väristä ja k-kaupassakin peräti kahta väriä; vihreää ja vaaleanpunaista. Hyvät on valikoimat ;)
Tosiaan meidän vauva täyttää sunnuntaina 5 vuotta, lahja onneksi ostettiin jo ennen joulua valmiiksi, joten sitä ei tarvi pähkäillä enää.
Anniinakin pääsi loppiaisena ekalle ratsastustunnille. Niitähän tuli jouluna 4 lahjaksi ja lisää ostetaan sitten kun loppuu. Linnekin tahtoo ratsastamaan ja sovittiinkin tyttöjen kans että maksavat itse osan tuntien hinnasta saamillaan lahjarahoilla, ratsastus kun on aika kallista lystiä. Ja tässä Anniina ja Loiste valmiina ekaan tuntiin...
Hietikon tallille oli syntynyt ennen joulua varsakin, sitä tietysti piti käydä silittelemässä....
Luistelemaan pitääs päästä, illalla aateltiin mennä jos ei tuo hetki sitten alkanut lumisade oikeen ylly. Onneksi vaan yhdet luistimet piti tänä talvena hommata. Ossi nyt ei viä oikeen osaa luistella mutta matolla pysyi paremmin pystyssä kuin Eemeli... hiukan harjoittelua taitavat vielä molemmat tarvita... :)
Ja loppuun kuva potkukelkkailijoista. Isot potkukelkat oottaa vielä orsilla parempia kelejä ja kunnon jäätä tielle mutta Saijan pikkukelkalla on kovasti potkuteltu...
